Suru & toipuminen

Kirjoittamalla irti surusta — lempeä opas

Kirjoittaminen ei paranna surua, eikä sen ole tarkoituskaan. Mutta monille kynästä tulee turvallinen kumppani vaikeimman läpi — paikka, jossa kaikki saa olla, juuri sellaisena kuin se on. Tässä lempeä tie sisään.

Kädet pitelevät lämmintä teekuppia avoimen päiväkirjan vieressä pehmeässä, haikeassa valossa

Jos luet tätä, kannat todennäköisesti jotakin menetystä. Ehkä se on tuore, ehkä useita vuosia vanha mutta yhä lähellä. Ensinnäkin: olen pahoillani siitä, minkä olet menettänyt. Surulle ei ole oikeaa tapaa, eikä aikarajaa.

Kirjoittamalla irti surusta ei tarkoita surun pois kirjoittamista. Suru ei ole ongelma, joka pitää ratkaista, eikä tämä opas lupaa, että ”pääsisit yli” jostakin. Puhumme jostakin lempeämmästä: surulle annetaan sanoja, jotta sinun ei tarvitse kantaa kaikkea sisälläsi aivan yksin.

Ekspressiivistä kirjoittamista koskeva tutkimus osoittaa, että vaikeiden asioiden sanoittaminen voi keventää hieman painetta ja auttaa muodostamaan merkitystä käsittämättömään. Ei nopeasti, ei kaikille, mutta usein. Tämä teksti etenee varovasti: mitä kirjoittaminen on ja mitä se ei ole, miksi suru ei koskaan ole suora viiva, lempeä harjoitus jonka voit kokeilla, ja muistutus siitä, että lähes kaikki mitä tunnet on täysin normaalia.

Mitä se on — ja ei ole — kirjoittaa suruaan

Ennen kuin aloitat, voi olla hyvä tietää, mihin ryhdyt. Surun kirjoittaminen on nöyrää ja pientä, ei suuri suoritettava tehtävä. Tässä on ero, jotta odotukset voivat laskeutua oikein.

Tätä se on

  • Paikka laskea se, mitä et jaksa sanoa ääneen
  • Tapa pitää kaipaamasi ihmisen muisto lähellä
  • Kumppani päivien läpi, jotka muuten tuntuvat muodottomilta
  • Väline, jota sinä itse hallitset — omaan tahtiisi

Tätä se ei ole

  • Tapa ”tulla valmiiksi” surun kanssa tai jatkaa eteenpäin nopeasti
  • Vaatimus kirjoittaa kauniisti tai oikein
  • Korvike toisten ihmisten tuelle tai hoidolle
  • Jotakin, mikä on pakko tehdä — se saa myös odottaa

Toisin sanoen: kirjoittaminen on kumppani, ei hoito. Sinun ei tarvitse päätyä mihinkään oivallukseen tai tuntea oloasi paremmaksi jälkeenpäin. Toisinaan riittää, että on kirjoittanut ylös, että tänään oli raskasta.

Kirjoitusterapiapäiväkirja — lempeä rakenne vaikeisiin päiviin
Kun sanat eivät tule itsestään, lempeä rakenne auttaa.

Kirjoitusterapiapäiväkirja antaa kysymyksiä, joihin nojata päivä kerrallaan — jottei sinun tarvitse istua tyhjän paperin äärellä, kun kaikki tuntuu jo raskaalta.

Katso, miten päiväkirja on rakennettu
Lempeä ohjaus Täysin omaan tahtiisi

Suru liikkuu aalloissa, ei portaissa

Olet ehkä kuullut surun ”vaiheista” ja miettinyt, miksi et liiku niiden läpi siististi. Totuus on, että suru on harvoin portaikko, jota nouset ylöspäin. Se tulee aalloissa — yhtenä päivänä se kantaa sinua, seuraavana se kaataa sinut tuoksulla tai laululla. Se ei ole merkki siitä, että teet väärin. Suru toimii oikeasti juuri näin.

Usein alussa

Epätodellisuus

Se ei tunnu todelta. Toimit ulospäin, mutta jokin sinussa kieltäytyy uskomasta sitä. Tässä kirjoittaminen voi olla yhtä yksinkertaista kuin kirjoittaa ylös, mitä todella tapahtui, yksi lause kerrallaan.

Tulee ja menee

Suurten tunteiden aallot

Kaipaus, viha, syyllisyys, helpotus, tyhjyys — joskus kaikki kerralla. Tunteen nimeäminen paperille voi tehdä siitä hieman vähemmän musertavaa, ilman että sinun tarvitsee tehdä sille mitään.

Hitaasti, epätasaisesti

Sen kanssa eläminen

Suru häviää harvoin kokonaan — mutta ajan myötä se saa usein enemmän tilaa elää rinnakkain arjen kanssa taas. Tässä kirjoittamisesta tulee usein tapa pitää siteitä yllä, jatkaa ”puhumista” menettämäsi ihmisen kanssa.

Emme toivu surusta jättämällä sen taaksemme, vaan oppimalla kantamaan sitä. Kirjoittaminen on tapa laskea taakka hetkeksi maahan ja nostaa se uudelleen hieman kevyempänä. — Surusta jonka kanssa elämme

Lempeä harjoitus, josta aloittaa

Jos tunnet olosi valmiiksi — ja vain silloin — voit kokeilla tätä. Se on tarkoituksella pieni. Sinun ei tarvitse itkeä, ei päätyä mihinkään, ei edes kirjoittaa loppuun. Istahda hetkeksi, kun sinulla on aikaa laskeutua jälkeenpäin.

Kirje, jota sinun ei koskaan tarvitse lähettää

Kirjoita sille, jota kaipaat

Yksi lempeimmistä tavoista kirjoittaa suruaan on kääntyä suoraan sen puoleen, jonka olet menettänyt. Se on sinun kirjeesi, täysin yksityinen.

  1. Luo ensin rauha

    Sytytä kynttilä, ota kuppi teetä, hengitä muutaman kerran. Muistuta itseäsi, että saat lopettaa milloin tahansa.

  2. Aloita sanalla ”Rakas…”

    Kirjoita kaipaamasi ihmisen nimi. Jo sen kirjoittaminen voi tuntua sekä hellältä että vaikealta — anna sen tuntua.

  3. Kerro jokin, jonka olisit toivonut sanoneesi

    Yksi asia, jota kannat. Kiitos, anteeksipyyntö, ”kaipaan sinua”. Täällä ei ole mitään väärää sanottavaa.

  4. Jää vielä kolmen lauseen ajaksi

    Mitä haluaisit kertoa arjestasi nyt? Kirjoita kuin he istuisivat vieressäsi. Sen ei tarvitse olla enempää.

  5. Lopeta varovasti

    Laske kynä kädestäsi, lue läpi jos haluat — tai jätä lukematta. Anna itsellesi hetki ennen kuin jatkat päivääsi.

Tuntuuko liian raskaalta kääntyä suoraan ihmisen puoleen? Kirjoita sen sijaan vain päivästäsi tai muistosta, joka nousi mieleen. Kaikki on arvokasta. Oikeaa tapaa ei ole.
Kirjoitusterapiapäiväkirjan sisältö — lempeää ohjausta sivu sivulta
Pimeä aika -moduuli on tehty juuri tällaisia päiviä varten.

Kirjoitusterapiapäiväkirjassa on oma osansa raskaimpia jaksoja varten — kirje kaipaamallesi ihmiselle ja lempeitä kysymyksiä, jotka kulkevat kanssasi eteenpäin kiirehtimättä mitään.

Tutustu Pimeä aika -moduuliin
141 sivua Printti + digitaalinen

Tämä on normaalia

Moni asia surussa voi tuntua vieraalta, jopa pelottavalta. Usein se ei ole merkki siitä, että jokin on vialla, vaan siitä, että olet rakastanut. Tässä on muutamia asioita, joita moni tuntee — ja jotka kuuluvat asiaan.

Jos tunnistat jotakin tästä, et ole yksin

Suru näyttää erilaiselta jokaisella, mutta nämä kokemukset toistuvat hyvin monilla:

  • Itkeminen odottamattomista asioista — laulusta, tuoksusta, mainoksesta
  • Hetki sitten syvää surua, ja seuraavassa naurua, ja sitten syyllisyyttä naurusta
  • Halu yhä ”kertoa” asioita sille, joka on poissa
  • Vihan tunteminen — tilannetta, hoitoa, sinut jättänyttä ihmistä, itseäsi kohtaan
  • Joinakin päivinä lähes mitään tuntematta, puuduttava tyhjyys
  • Suru palaa aalloissa kauan sen jälkeen, kun muut luulevat sinun jo ”voivan paremmin”
  • Helpotus ja suru voivat olla läsnä samaan aikaan, erityisesti pitkän sairauden jälkeen

Jos tunnistat itsesi: se ei tarkoita, että suret väärin. Se tarkoittaa, että olet keskellä jotakin inhimillistä ja suurta. Ole itsellesi yhtä kärsivällinen kuin olisit hyvälle ystävälle samassa tilanteessa.

Usein kysytyt kysymykset

Kirjoittaminen ei poista surua — sen ei ole tarkoituskaan. Mutta ekspressiivistä kirjoittamista koskeva tutkimus viittaa siihen, että vaikeiden tunteiden sanoittaminen voi keventää hieman sisäistä painetta ja auttaa löytämään merkitystä tapahtuneeseen. Monille siitä tulee turvallinen kumppani vaikean läpi. Se vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin, ja on täysin ok, jos se ei ole sinun tiesi.
Oikeaa ajankohtaa ei ole. Jotkut kirjoittavat jo ensimmäisinä päivinä, toiset vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Heti menetyksen jälkeen kirjoittaminen voi tuntua liialta, ja silloin on aivan oikein odottaa. Kuuntele, mitä jaksat. Suru ei juokse minnekään, ja paperi odottaa kärsivällisesti.
Surun tunteminen kirjoittaessasi menetyksestä on odotettavaa — kosketat jotakin arkaa. Usein tunne kevenee hieman hetken kuluttua. Mutta jos kirjoittaminen vetää sinut syvälle alas tai tuntuu ylivoimaiselta, lopeta ilman huonoa omaatuntoa. Silloin voi olla parempi jakaa suru toisen ihmisen, vertaistukiryhmän tai keskusteluavun kanssa. Sinun ei tarvitse tehdä tätä yksin.
Ei. Surussa ”pitäisi” on harvoin hyvä opas. Kirjoita, kun tunnet haluavasi tai tarvitsevasi sitä, ja jätä tekemättä, kun et tunne niin. Pieni merkintä silloin tällöin voi merkitä yhtä paljon kuin pitkä kirje. Tämän on tarkoitus palvella sinua, ei kuormittaa sinua vielä yhdellä suoritettavalla asialla.
Kirjoitusterapiapäiväkirja antaa lempeän rakenteen, kun sanoja on vaikea löytää itse. Siinä on oma moduuli, Pimeä aika, raskaimpia jaksoja varten — kirje kaipaamallesi ihmiselle ja lempeitä kysymyksiä — osana ohjattua 8 viikon matkaa, joka on 141 sivua. Se ei korvaa toisten tukea, mutta voi olla turvallinen kumppani keskustelujen välissä.

Sinun ei tarvitse kantaa surua yksin. Kirjoittaminen on lempeä väline, ei hoito. Jos suru tuntuu liian raskaalta kohdata yksin — jos sinun on vaikea selvitä arjesta, tai jos pimeys ei tunnu hellittävän — apua on saatavilla. Ota yhteyttä Mielenterveystaloon tai omaan terveyskeskukseesi puhuaksesi jonkun kanssa. Akuuteissa itsesi vahingoittamisen ajatuksissa soita Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 tai 112. Avun pyytäminen on merkki vahvuudesta, ei heikkoudesta.

Lähteet ja viitteet

Sisältö perustuu ekspressiivistä kirjoittamista ja surua koskevaan tutkimukseen. Päivitetty viimeksi: .

  1. Pennebaker, J.W. & Smyth, J.M. (2016). Opening Up by Writing It Down. Guilford Press.
  2. Frattaroli, J. (2006). Experimental disclosure and its moderators: A meta-analysis. Psychological Bulletin.
  3. Stroebe, M. & Schut, H. (1999). The dual process model of coping with bereavement. Death Studies.
  4. Mielenterveystalo — luotettavaa tietoa surusta ja mielen hyvinvoinnista.
LEMPEÄ KUMPPANI

Sanojen ei tarvitse olla valmiina. Aloita vain jostakin.

Kirjoitusterapiapäiväkirja kulkee kanssasi lempeästi vaikean läpi — Pimeä aika -moduulilla surua varten, kirjeellä kaipaamallesi ihmiselle ja lempeillä kysymyksillä, osana ohjattua 8 viikon matkaa, joka on 141 sivua.

Tutustu Kirjoitusterapiapäiväkirjaan
141 sivua — printti + digitaalinen Välitön lataus 30 päivän palautusoikeus